Hei sinä, ihminen
Jokaisen matka hevosten maailmaan on erilainen. Oma tieni vei minut lopulta kauemmaksi perinteisestä tavasta olla hevosten kanssa ja toi minut lähemmäksi luonnollista, herkempää yhteyttä kaikkeen elolliseen. Sinun tarinasi voi olla erilainen ja se on minun puolestani hyvä asia. Mikään tarina ei ole parempi kuin toinen, vain erilainen. Minun haluni on auttaa sinua ja hevostasi, jos apua tarvitsette, löytämään tie toistenne luo siinä viitekehyksessä minkä olette luoneet yhdessä.
Minun tarinani
Olen syntynyt Suomessa, mutta ulkomailla asuminen sekä lapsena että aikuisena on tehnyt minusta maailmankansalaisen. Aktiivisena ja kekseliäänä lapsena oivalsin jo viisitoista vuotiaana, että ihmisten valmentaminen on minun juttuni. Siitä alkoi urheiluvalmentajan urani, jonka aikana olen valmentanut satoja eri tasoisia ja ikäisiä urheiijoita useassa eri lajissa salibandystä ratsastukseen.
Vuosikymmenien kokemus urheiluvalmentajana opetti minulle, että ihmismieli on meidän suurin valuuttamme halutessamme löytää todellisen potentiaalimme. Kiinnostuin yhä enemmän tästä usein käyttämättömästä voimavarastamme. Koulutuksen ja koko elämän jatkuneen itseni kehittämisen kautta minusta kuoriutui nelikymppisenä elämäntaidon valmentaja, joka on sitoutunut auttamaan muitakin löytämään elämänsä potentiaalin.
Hevoset ovat olleet osa elämääni lapsuudesta saakka. Ensimmäinen kohtaamiseni hevosen kanssa kymmenen vuotiaana tyttönä oli käännekohta elämässäni. Rakastuin hevosiin välittömästi enkä siitä hetkestä lähtien osannut kuvitellakaan elämää ilman niitä.
Vaikka en moneen vuoteen voinutkaan omistaa omaa hevosta, kovan työn ja ehkä vähän lahjakkuudenkin avulla opin ratsastamaan muiden ihmisten hevosia menestyksekäästi. Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana kokeilin kilpailemista kolmessa lajissa kolmessa eri maassa seuratasosta kansainvälisille areenoille saakka.
Kilpaileminen oli minulle kuitenkin aina toissijaista valmentamisen rinnalla. Jo viisitoista vuotiaana valmensin ensimmäistä vikellysjoukkuettani ja seitsemäntoista vuotiaana ryhdyin myös opettamaan ratsastusta. Seuraavat kaksi vuosikymmentä keskityinkin oman valmennustaitojeni hiomiseen ja valmensin Suomessa ja Kaliforniassa sekä vikeltäjiä että ratsastajia.
Muutin vuonna 2005 perheeni kanssa Sveitsiin ja siellä jatkoin jo Kaliforniassa aloittamiani biomekaniikkaan perustuvan istuntalähtöisen ratsastuksen opintoja. Sveitsin vuosien aikana suhteeni hevosiin löysi myös uuden suunnan. Moni luonnehtisi tuota suunnanmuutosta täydellisenä 180 asteen käännöksenä, mutta itse ajattelen, että olin vihdoin valmis ajattelemaan kriittisesti ja omilla aivoillani. Opiskelin mm. hevosten käyttäytymistä, oppimisteoriaa, tunnetaitoja, positiivista psykologiaa, operanttia kouluttamista sekä eläinkommunikaatiota. Nämä kaikki yhdistettynä siihen minkä jo hevosista ja ratsastuksesta tiesin ennestään, avasi minulle aivan uuden näkökulman hevosten ja ihmisten maailmaan.
Opiskelua tärkeämpää on kuitenkin aina ollut hevosten viisaus, jota ei voi kirjoista oppia. Se kulminoitui omalla kohdallani elämäni tärkeimpään opettajaan, erään sveitsiläisen oppilaani Oldenburgtammaan, Little Loveen. Lilo ei mullistanut ajatusmaailmaani vain hevosten suhteen, vaan opetti minulle jotakin mittaamattoman arvokasta itsestäni. Nämä tämän viisaan tamman opetukset elävät ja kasvavat minussa yhä, motivoiden minua myös tekemään työtäni ihmisten ja hevosten parissa.
Kuva: Erika Rintala